Kansalaisopistojen kasvatus- ja sivistystehtävä
Vapaan sivistystyön historiaa
Vapaan sivistystyön historia ulottuu 1700-luvulta lähtien kansanvalistustyöhön, jossa sivistyneistö pyrki sivistämään rahvasta kansanosaa pois ”tyhmyydestä” tai ”tietämättömyydestä”. Rahvas nähtiin oppimattomana, valistusta tarvitsevaksi joukoksi. Usein valistus oli kuitenkin sivistyneistön päämääriin tähtäävää, jossa unohdettiin valistusajattelun todelliset päämäärät, vapaa, itsenäinen ja oman järjen avulla toimiva ihminen.
Kansansivistyksen lähtökohdat olivat erilaiset kuin kansanvalistustyön. 1800-luvun lopusta alkaen ja viimeistään kansalaissodan jälkeen kansansivistys otti lähtökohdakseen kansan tai jonkin kansaosan omaehtoiset pyrkimykset asemansa parantamiseen. Kansansivistyksen päämäärät olivat kansalaisten omista tarpeista ja vapaasta oppimisen halusta lähteviä. Kansansivistyksen tärkeitä arvoja ovat olleet monipuolinen itsensä kehittäminen ja tasa-arvo sekä demokratia ja moniarvoisuus. Kansansivistys on alusta lähtien korostanut yhteisöllisyyden merkitystä ja monipuolista vuorovaikusta toiminnassaan.
Kasvatus ja sivistys kansalaisopistossa
Kasvatuksen yksi merkitys on opettaminen. Kansalaisopistoilla on merkittävä kasvatus- ja opetustehtävä, koska huomattava osa toiminnasta kohdistuu lapsiin ja nuoriin. Heille toiminta on kasvattavaa, joka tapahtuu turvallisessa ympäristössä pedagogisesti ammattitaitoisten opettajien toimesta. Toinen merkittävä kohderyhmä ovat aikuiset ja seniorikansalaiset. Heille kansalaisopistojen toiminta perustuu ohjaukselliseen toimintaan, jossa opettaja ja oppilas toimivat yhdessä vertaisina ihmisinä.
Sivistyksen yksi merkitys on oppiminen. Sivistys tarkoittaa niitä tietoja ja taitoja, joita ihminen on oppinut kouluissa, työssä ja erilaisissa elämäntilanteissa. Sivistysprosessi on koko elämän kestävä prosessi, jossa korostuu elinikäisen oppimisen idea. Kansalaisopistojen merkitys ihmisten sivistysprosessissa on huomattava. Lapsille ja nuorille opetetaan erilaisia tietoja ja taitoja, jotka tukevat heidän kasvua. Aikuisilla korostuu uusien tietojen ja taitojen oppimisen lisäksi toimintaan osallistuminen. Kansalaisopistot yhdistävät ihmisiä yhteen kokemaan yhteisöllisyyttä, jossa tärkeää on toisten ihmisten tasavertainen kohtaaminen ja vuorovaikutus vertaisten kanssa.
Kansalaisopistojen merkitys tänään
Tämän päivän vapaa sivistystyö perustuu kansansivistyksen viitoittamalle tielle. Kansalaisopistoissa korostetaan itsensä kehittämistä ja elinikäisen oppimisen mahdollisuutta. Lisäksi tärkeitä arvoja ovat tasa-arvon edistäminen, moniarvoisuuden ja demokratian ihanteiden lisääminen. Kansalaisopistot tarjoavat monipuolista toimintaa erilaisille ihmisille, joille oppiminen voi olla tavoitteellista tai harrastuksenomaista.
Kansalaisopistojen merkitys tulee lisääntymään monilla elämänaloilla. Esimerkiksi, Suomessa seniorikansalaisten määrä lisääntyy, heille kansalaisopistojen toiminta voi merkitä yhteisöllisyyden jatkumista työelämän jälkeen ja toisaalta fyysisen ja henkisen hyvinvoinnin ylläpitämistä. Toiseksi, nuorten syrjäytyminen on Suomessa suuri ongelma. Kansalaisopistot voivat omalta osaltaan vetää nuoria mielekkäisiin harrastustoimintoihin, jossa lapset ja nuoret voivat kokea turvallisuutta ja hyväksyntää turvallisten aikuisten ohjauksessa.
”Arjen virrasta innon lähteelle” kuvaa erinomaisesti Jokilatvan opiston kasvatus- ja sivistystehtävää. Kurssitarjonta lähtee kansalaisten toiveista ja tarpeista ja opetus tapahtuu ammattitaitoisten opettajien toimesta. Opettajilla on oman opetettavan kurssin tiedot ja taidot, joita he opettavat kurssilaisille. Kansalaisopistojen kasvatus- ja sivistystehtävä on nyt ja tulevaisuudessa tärkeä. Sen tehtävä on omalta osaltaan tukea ja ylläpitää kotien, koulujen ja yhteiskunnan muiden tahojen kanssa kaikenikäisten ihmisten fyysistä ja psyykkistä hyvinvointia sekä elinikäisen oppimisen ideaa.
Anssi Harmaala
työharjoittelija / kasvatustieteiden opiskelija